Suomen rahoitusmarkkinoitten tila

Suomen Pankki on julkaissut vuosittaisen Rahoitusjärjestelmän vakaus -erikoisraportin:http://www.bof.fi/fin/6_julkaisut/6.1_SPn_julkaisut/6.1.1_Euro_ja_talous/06-Vakausraportti.pdf
Ensiksikin täytyy todeta, että raportin tyylistä voisivat niin taloustoimittajat kuin analyytikotkin ottaa oppia. Se on kirjoitettu erittäin hyvällä ja sujuvalla suomen kielellä. Kun liikaa näyttämisen tarvetta ei ole, ei ole pakko puhua esim. “bisneksestä“. Suomenkielinen sana “talouselämä” riittää vallan mainiosti! Raportissa tunnustetaan ennustamisen vaikeus eikä pyritäkään antamaan analyytikkojen tapaan mitään täsmällisiä “tavoitehintoja”. Asioita tarkastellaan puolelta ja toiselta tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhkakuvat huomioon ottaen.
Handelsbankenia lukuun ottamatta pankit ovat usein haluttomia arvioimaan kilpailijoitaan ja pidättäytyvät arvioimasta tietenkin omaa toimintaansa. Täten SP:n julkaisu on hyödyllisimpiä lähteitä suomalaispankkeja arvioitaessa.
Kansainvälinen tausta
Taloudellisen kasvun ennustetaan hidastuvan meillä ja muualla. Huomiota kiinnitetään vaihtotaseen vajeeseen niin USA:ssa, Baltiassa kuin pohjoismaisessa pankkijärjestelmässä ahkerasti touhuavassa Islannissakin. Merkittävänä uhkana pidetään esim. USA:n asuntomarkkinoitten ongelmia. Ne voisivat laajeta taloudellisena turbulenssina Suomeenkin maailmankaupan hidastumisen, dollarin heikkenemisen ja osakekurssien laskun seurauksena.
Kiinan pankkien ongelmaluotoista on kovasti ristiriitaista tietoa ja niiden arvellaan olevan peräti 9 - 40 % BKT:sta. Määrä ylittää tietenkin pankkien omat pääomat.
Korkomarkkinoitten tilanne on poikkeuksellinen. Pitkien lainojen korot ovat alhaalla, ero lyhyiden lainojen korkoon on supistunut ja esim. USA:ssa pitkät korot ovat lyhyitä alemmalla tasolla. Korkotason alhaisuus on lisännyt luotonottajien haavoittuvuutta mahdollisen koronnoston edessä.
EU hyväksyi vuonna 2005 direktiivin pankkien vakavaraisuudesta nimeltään Basel 2. Direktiivin odotetaan kannustavan pankkeja aiempaa parempaan riskienhallintaan.
Kun pankkijärjestelmä on kansainvälistynyt, on sen valvonta ongelmien edessä. EKP:sta huolimatta Euroopan pankkivalvonta on tällä hetkellä kansallista. Tosin EU:n tasoista valvontaelintäkin on ehdotettu.

Suomen rahoitusmarkkinoitten tausta

Kiinteistöala muodostaa pankeille kaksinkertaisen riskin. Asuntolainat ovat tietenkin kotitalousluottojen keskeisin osa. Toisaalta yritysluotoista merkittävä osa on suuntautunut liike-, toimisto- ja teollisuuskiinteistöjen rahoitukseen. Lisäksi pankeilla on tietysti omaa kiinteistöomistusta.
SP:n raportissa kiinnitetään suurta huomiota siihen, että monimutkaiset uudet rahoitusinstrumentit voivat entistä enemmän peittää näkyvistä sijoittajien samansuuntaisen käyttäytymisen, mikä merkitsisi riskien kasvua. Edelleenkin velkavivun käyttö on kasvanut ja uudet instrumentit ja palveluntarjoajat (hedge-rahastot) lisäävät riskiä. Lopuksi SP arvioi, että eniten riskiä ovat ottaneet sijoittajat, joilla on vähiten mahdollisuuksia riskienhallintaan. Myöskin hajautus (allokaatio) voi olla pettävää kurssien laskiessa kaikilla sektoreilla.
Pitkään jatkunut nousukausi ei ole ratkaisevasti parantanut suomalaisten kotitalouksien velanhoitoa. Velanhoitovaikeuksia kokeneita kotitalouksia oli 10,8 % vuonna 2000 ja 7,6 % vuonna 2004. Kotitalouksien lainoista peräti yli 90 % on vaihtuvakorkoisia, joten korkojen nousu vaikuttaisi kotitalouksien lainoihin erittäin voimakkaasti. Asiaa ei paranna se, että kotitalouksien luottojen suhde käytettävissä oleviin vuosituloihin oli ennätykselliset 90 %. Suhdeluku on 10 %-yksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin ja 3 %-yksikköä korkeampi kuin edellisenä huippuvuonna 1989. Laina-ajat ovat pidentyneet. Lähes joka toinen viimeisen kahden vuoden aikana otettu asuntolaina on vähintään 20 vuoden mittainen. Kahdeksan vuotta sitten keskimaturiteetti oli 11 vuotta. Huolestuttavaa on myös se, että voimakkaammin on lisääntynyt 25 - 34-vuotiaiden velkaantuminen.
Kotitaloudet muodostavat puolet luottokannasta. Toinen puolikas koostuu useista osa-alueista. Esim. teollisuuden osuus on 9 %. Perinteisesti yritysluotot ovat olleet huomattavasti riskaabelimpia kuin luotot kotitalouksille. Yksittäinen kotitalousluotto on pieni ja sen vakuutena on likvidi asunto henkilötakauksen lisäksi. Teollisuuden käyttöomaisuuteen tehdyt kiinnitykset (esim. koneet ja teollisuushallit) ovat epävarmempia ja vähemmän likvidejä vakuuksia luottojen ollessa suurempia kuin kotitalouksilla.
Vakuutussektori on pärjännyt hyvin mm. sijoitustuottojen avulla. Jälleenvakuutus on ollut vaikeampaa lukuisten luonnonkatastrofien takia. Takuutuottoiset henkivakuutukset ovat olleet vakuutusyhtiöille vaativa tuote, koska sopimusten tuottovaatimukset saattoivat ylittää korkomarkkinoiden tuoton. Ilmankos sijoitussidonnaisia vakuutuksia on markkinoitu tarmokkaasti! Suomen vakuutusmarkkinoitten erikoispiirre on lakisääteisten vakuutusten suuri merkitys. Vuonna 2006 vakuutustoiminta muodosti OP-ryhmän liikevoitosta 17 %. Sampo-konsernilla vastaava luku oli 73 %. (Luku taustoittaa Sammon ratkaisua myydä pankkitoiminta.)
Pohjoismaiset pankit ovat luonnollisestikin pieniä. Euroopan 25 suurimman finanssikonsernin joukossa ei ole yhtään pohjoismaalaista. Vaikka taloudellisia tunnuslukuja yleensä on tapana esittää prosentteina, on syytä todeta absoluuttisin luvuin, että Ålandsbankenin, Evlin ja eQ:n tappiopuskurit ovat 39, 29 ja 21 miljoonaa euroa. Näin pienillä pankeilla ei ole varaa yhteenkään isompaan “mälliin”.

Kilpailun kiristyminen Suomessa

Pankkien tehokkuuksilla on suuria eroja. Kaupthing Bankin ROE-% on lähempänä 50 kun se OP-ryhmällä on noin 10. Sampokin on päässyt 20 %:iin Nordean ja Handelsbankenin ohella. Tosin Nordean Suomen vähittäispankkitoiminnan ROE on 38 %. Samassa 20 %:ssa on eQ. ÅAB:lla luku on 14 ja Evlillä vain 2,4 %. Nordea ja OP-ryhmä ovat siinä mielessä samassa asemassa, että molemmilla vähittäispankkitoiminta muodostaa 60 - 70 % liikevoitosta.
Ostaessaan Sammon pankkitoiminnan Danske Bank saa 13 - 15 %:n markkinaosuuden Suomen vähittäispankkitoiminnoista. Rahastoissa osuus on vajaat 20 %. Suurimmassa Baltian maassa Liettuassa Sammon markkinaosuus asuntolainoissa on ollut noin 17 %. On päivänselvää, että ostossa käytetyt 4 mrd. euroa eivät tarkoita DB:n kassan olevan tyhjä, koska kysymys on taseeltaan Pohjoismaiden suurimmasta pankista. DB:n ROE-% on 20.
Toinen suuri pohjoismainen tekijä on Handelsbanken. Suomessa Handelsbanken laajenee merkittävästi vuoden 2007 aikana. Pankin tavoitteena on avata 10 - 12 uutta konttoria, mikä kasvattaa Handelsbankenin Suomen konttoriverkostoa lähes kolmanneksella nykyisestä. Suomen Handelsbankenilla on tällä hetkellä 36 konttoria eri puolilla maata ja yksi konttori Tallinnassa, Virossa. Laajeneva konttoriverkko merkitsee Handelbankenin siirtymistä entistäkin enemmän yleispankiksi yritysrahoituksesta, jolla pankki aikoinaan Suomessa toimintansa aloitti, ja jossa sillä on jo kohtalaisen vahva asema. Sijoituspalveluja pankki ei tarjoa toistaiseksi netissä.
Asuntorahoituksen kannattavuudessa ei ole hurraamista siksi, että uusista asuntoluotoista noin puolet on myönnetty alle 0,6 %-yksikön korkomarginaalilla. Näin kapea marginaali ei kata kustannuksia tai riskejä eli korkokilpailu on mennyt veriseksi. Asuntoluotot ovat pankeille sisäänheittotuote.

Varainhankinta

Talletukset eivät ole kasvaneet yhtä nopeasti kuin luotot. Pankit ovatkin keränneet yhä enemmän pääomia rahamarkkinoilta ja laskeneet liikkeelle joukkovelkakirjalainoja. Jvkl:t ovat korvanneet määräaikaistalletuksia. Indeksilainat ovat pankeille ilmeisen edullista varainhankintaa.

Yhteenveto, johtopäätökset ja arviot

Suomalainen pankkisektori on eurooppalaisessa vertailussa tehokas. (Ks. SP:n edellinen vastaava analyysi rahoitusjärjestelmän vakaus vuodelta 2005 http://www.bof.fi/fin/6_julkaisut/6.1_SPn_julkaisut/index.stm). Sekään asia ei välttämättä ole vain positiivinen. Valmiiksi huolella trimmatusta järjestelmästä on kiristyvässä kilpailussa vaikea repiä enää lisää tehokkuutta. Lainakannan nopea kasvu lisää riskejä, joita kapeat korkomarginaalit eivät pysty kompensoimaan luomalla riittäviä puskurivaroja.
Kilpailu tulee kiristymään Danske Bankin ja Handelsbankin ratkaisujen takia. Näitten suurten pankkien lisäksi markkinoita on 2007 jakamassa vielä yksi, hyvin erilainen tulokas, kaupan S-ryhmän (siis osuuskauppojen) pankki. Tällä tulokkaalla on käytössään suuri määrä toimipisteitä ja erinomaiset valmiudet korkeakatteisten kulutusluottojen myöntämiseen. Eräillä alueilla, esim. Turussa ja Porissa osuuskaupat ovat jo 2006 aikana keränneet varoja aggressiivisella talletusten markkinoinnilla. 2-vuotisen talletuksen korko on voinut olla jopa 4,5%. (Tässä katsauksessa en ole käsitellyt Aktiaa, muita säästöpankkeja enkä paikallisosuuspankkeja. Niitten tappiopuskurit ovat hyvät, 200-300 milj. euroa.)
Pankit jakautuvat kovin erilaisiin ryhmiin. Nordea, Handelsbanken ja Suomen tulokas Danske Bank ovat pohjoismaisia toimijoita. Ne ovat sijoittuneet niin euro- kuin kruunualueille. (On muistettava, että myös Norjassa ja Tanskassa on kruunu!) Toimiminen eri valuutta-alueilla antaa kyseisille pankeille vahvan kotikenttäedun verrattuna yhdessä maassa toimivaan pieneen rahalaitokseen. Kun sijoittajien tendenssi on laajentaa allokaatiota suorina sijoituksina eri maihin, kansainvälisillä pankkiryhmillä on myös tässä tilanteessa mahdollisuus tarjota suurempaa analyysivalikoimaa kuin pienillä pankeilla.
OP-ryhmä on ollut kotitalouksia lähellä oleva vakaa riskejä välttävä pankki, joka on tyytynyt hitaampaan kasvuun. Pohjolan ostaminen tekee OP-ryhmästä täysin erilaisen kokonaisuuden, jota pörssikurssien mahdollinen lasku rasittaa tuntuvasti vakuutustoiminnan sijoitusten takia. On epäselvää, kuinka paljon riskienottohalua Pohjolan mukana OP-ryhmään on tullut. Epäselvää on myös fuusion täsmällinen hinta. Sukupolvenvaihdos ryhmässä on joka tapauksessa tapahtunut. Pankkikriisin yli ryhmää taitavasti luotsannut johto on eläkkeellä. On arveltu Danske Bankin Suomeen tulon uhkaavan erityisesti OP-ryhmän asemia.
Kotimaisen finanssialan korttipakan ehdoton jokerikortti on tietenkin Björn Wahlroos. Faktisen päätöksenteon ollessa yksissä käsissä päätöksenteko on tietenkin nopeata. Nopeisiin päätöksiin liittyy kuitenkin aina korostunut riskitekijä. Wahlroosin osalta muistetaan useimmiten mainita hänen kouluaikainen taistolaisuutensa. Hyvin paljon relevantimpaa olisi muistaa, että ollessaan SYP:ssä hän 1980-luvun kasinotalouden vuosina teki pankille kalliiksi osoittautuneita ratkaisuja. Nykyisessä asemassaan hänen takanaan ei ole mitään häntä suurempaa tekijää korjaamassa mahdollisia tappioita.
On muistettava, että Sampo on runsaasta julkisuudesta huolimatta pohjoismaisittain pienehkö tekijä. Ajatus siitä, että Sampo edes yrittäisi ostaa merkittävää määräysvaltaa, saatikka osake-enemmistöä Nordeasta, on joko epärealistinen tai epärealistisen riskipitoinen hanke. Nordean kurssi tietysti nousisi ostojen edistyessä. Vrt. http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=1081887 Yli 10 % Nordean omistuksesta on Nordeaa tai muita pankkeja ja vakuutuslaitoksia lähellä olevien tahojen (lähinnä rahastojen) hallussa. On epätodennäköistä, että nämä omistajat myisivät osakkeensa Sammolle kohtuuhinnalla.Enintään Sammon voisi kuvitella olevan välikätenä, jolle Ruotsin valtio myisi omistusosuutensa Nordeasta (20%) http://www.nordea.com/sitemod/default/index.aspx?pid=70382 siten, että Sampo pyrkisi myymään osakepotin eteenpäin voitollisesti. Mutta jo tällaisessa skenaariossa on Sammon kokoon nähden suuria riskejä edellä kuvatussa rahoitusmarkkinoitten tilanteessa, jossa kansantalous on menossa matalasuhdanteeseen. Jotkut ovat nähneet skenaariossa jopa revanssia: Wahlroos palaisi omistajana pankkiin, josta hän tavallaan (=SYP:stä) joutui lähtemään uraputken saavutettua siellä ilmeisen kattonsa. Revanssi on vain erittäin huono motiivi liiketoimille. Parempi olisi, että Wahlroos ottaisi historiasta oppia oman menneisyytensä verran. Muutoin ”viimeisellä kierroksella” saattaa jälleen jäädä käteen arvoaan menettävä osakepotti, kuten 1980- ja 1990-lukujen pankkien nurkanvaltauksissa kävi.