Sijoittaminen ja aikatekijä

Median ”sanoma”
Ensimmäinen linkki viittaa taloussanomien juttuun juuri ennen helmikuun lopun kurssien volan kasvua. Talsalle on annettava pisteet, se ennakoi tulevaa.
http://www.taloussanomat.fi/page.php?page_id=103&news_id=20074291
Kun Aasian pörssit muistaakseni 27.2. laskivat, AP kiirehti kyselemään analyytikkokommenttia. Sen ennätti antaa ennen Helsingin avautumista, vaikka saattoihan se olla valmiinakin. Kommentin sisältö oli, että liian pitkään on noustu. Tähän kuoroon yhtyi myös KL.
http://www.kauppalehti.fi/4/i/uutiset/etusivu/juttu.jsp?oid=2007/02/27/2268576
Kun laskua oli joku päivä mennyt, arveltiin laskun olevan ohi. Siis muutama vuosi nousua ja muutama päivä laskua.
http://www.arvopaperi.fi/article/id=21556/

http://www.kauppalehti.fi/4/i/uutiset/plehti/ijuttu.jsp?oid=2007/03/07/2277823 Kommentoinnin kruunasi KL. Tämän viimeisimmän jutun olisin toivonut näkeväni silloin, kun ensimmäisen tähän artikkeliin linkitetyn.
Kaikilla 3 viimeisellä jutulla on yksi yhteinen ja ikävä piirre. Ne selittävät muutaman päivän pörssitapahtumia näennäisellä vuosien perspektiivillä - ja jälkikäteen! Kolmen vuoden nousu selittää yhden päivän laskun ja parin viikon kuluttua alkaa ilmeisesti uusi vuosien nousuputki?
Elämä on kuitenkin toisenlaista. Suhdannekierto on vuosia, mutta se ei suinkaan välttämättä ole tasaista sahalaitaa, vaan mukana voi olla pidempiä ja lyhyempiä vaiheita ja kaikenlaisia kuoppia ja kumpareita.
Viime keväänä koetun selkeän laskun ennakoi TE selväsanaisesti. Ennakoimista ilmeisesti helpotti se säännönmukaisuus, että kurssit yleensä nousevat halloweenista vappuun ja laskevat keväästä syksyyn Nyt koettu turbulenssi ei noudattanut tätä sääntöä, mutta ei se mielestäni ennustamista vaikeuta. Kevät näyttää pörsseissä epävarmalta - ja varsinkin kevään jälkeinen aika.

Reagoiminen päivittäisiin pörssiuutisiin ja tiedonsaannin nopeus
Tapani mukaan aloitan keskiajalta, mutta enköhän jutun loppuun mennessä selviä nykyaikaan - tai ainakin seuraavassa osassa.
1600-luvulla painettuun suomenkieliseen Uuteen testamenttiin oli liitetty tietoja myös maallisista asioista. Kristoffer Kolumbus -niminen heppu oli kuulemma hiljattain (1400-luvun lopulla) löytänyt Amerikka-nimisen paikan, josta 1600-luvulla suomalaisia sitten valistettiin.
Vaikka olenkin Vanhanaikainen, nojaan hiukan uudempiin tietoihin. 1970-luvun alussa pörssikurssit luettiin päivittäin radiossa. Sitten Eino S. Repo aateveljineen lopetti kapitalistien hyysäämisen. 1980-luvun alussa pörssikursseja alettiin julkaista teksti-tv:ssä. Ne tulivat kätevästi ruutuun kerran päivässä - heti pankkien sulkeutumisen jälkeen. 1980-luvun loppupuolella pankkeihin alkoi tulla monitoreja, joista saattoi seurata lähes reaaliaikaisia pörssikursseja.
Mutta vielä 1980-luvun alussa ainoa keino oli soittaa pankkiin. Kerran soitin Helsingin Osake-Pankkiin (sellainenkin on joskus ollut olemassa) ja kysyin tiettyä noteerausta. Vahvasti ruotsiksi murtava herra kehotti minua tarkistamaan asian Uudesta Suomesta (sellainenkin on joskus ollut olemassa). Lehden valinta on merkillepantava. Kysymykseen ei tullut HS eikä Hbl, koska puhuin suomea, vaan kapitalistille sopiva US. Kohtalaisen vaivautuneesti selitin HOP:n herralle, etten tarkoittanut tämänpäiväisessä lehdessä olevia eilisiä kursseja, vaan tämänpäiväisiä noteerauksia. Syvästi hämmästynyt HOP.n herra vastasi: “Jaha, minu täyty soitta pääkonttuuriin.”
Linkissä on taloustoimittaja Marko Erolan artikkeli TE:stä. http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1070370 Hän väittää, ettei kurssitiedoilla tee paljon mitään, vaan että ne ovat paremminkin hälyääniä sijoittajan mielenrauhaa häiritsemässä. No, toimittajat aina vähän liioittelevat. Kyllä minä katson päivittäin noteeraukset - ja tarkoitan sillä saman päivän noteerauksia. Reaaliaikaisilla kursseilla minä en tee yhtään mitään. Saavat olla kaikin mokomin myöhässä 15 min tai 30 min!
Oma reagoimistapani vaihtelee. Vaikka osakkeet olen valinnut pelkillä fundamenteillä, toki vähennän kurssin noustessa ja lisään kurssin laskiessa. Se ei ole kuitenkaan kovinkaan merkittävä tulonlähde, ja reagointi riippuu lähinnä siitä, miten satun olemaan koneen ääressä. Kyllä voitot syntyvät vuosien, ei päivien aikana.
Vahvasti epäilen, että nykyinen yksityishenkilöiden sijoitusstrategia tuntee Suomessa paljolti 2 vaihtoehtoa, päivätreidauksen ja ikuisen holdaamisen. Päivätreidausta en harrasta jo sen takia, että se vie liikaa aikaa ja sitoo liiaksi. Sijoittamisen tarkoitus on tehdä elämästä mukavampaa, ei epämukavampaa.
Ikuisen holdauksen “viisaus” perustunee vuosia jatkuneeseen nousuun. Alan ehdoton ja tavattoman menestynyt guru on Warren Buffett. Hänen ottaminen esikuvakseen on epärealistista, ja seuraavassa jaksossa pyrin muutenkin hiukan himmentämään hänen sädekehäänsä. Buffetin kovimpien ihailijoiden on syytä lukea seuraava kirjoitus ottaen verenpainelääkettä.

Buffetismi
Luterilaisuuden, muhamettilaisuuden ja buddhalaisuuden rinnalle on länsimaissa kohonnut viime vuosina uusi uskonto nimeltä buffettilaisuus, lyhyemmin buffettismi. Perimätiedon mukaan buffettilaisuuden perustaja olisi vuonna 1930 syntynyt Omahassa asuva Warren Buffett, jonka johtama yritys Berkshire Hathaway on kasvattanut varallisuutensa vuodesta 1956 lähtien yli 5000-kertaiseksi. (Yritys on kerran vaihtanut nimeään.) DJIA-indeksi on saman aikaan vain yli 10-kertaistunut.
Buffettin kunniaksi on sanottava se, että vaikka hän on vain maailman toiseksi rikkain mies, hän on epäilemättä luonut varallisuutensa itse. Mielestäni on kohtuullista sanoa, että Bill Gates on ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa eikä hänen kaikilla kavereillaan ole ollut kykyä huolehtia omista aineettomista oikeuksistaan.
Ennen kuin jokainen piensijoittaja ottaa Buffettin esikuvakseen, olisi hyvä huomata eräitä asioita:
1) Buffettin “tatsi” voi olla iän mukana hiipumassa. Eräs hänen perusyrityksistään Coca-Cola ei ole vuosikausiin menestynyt pörssissä. American Expressillä on mennyt 7 v. päästäkseen vuosituhannen vaihteen aikaisiin kursseihin. Nämä ovat kaksi suurinta sijoitusta.
2) Edes suomalaisilla pankeilla ei ole käytössään sellaista kykyä tuntea yrityksiä kuin Buffettin firmalla.
3) Buffett vaatii sijoituskohteiltaan hyvin paljon, mikä on tietenkin täysin järkevää. On kuitenkin niin, että hänellä on viime vuosina ollut kohtuuttomia vaikeuksia löytää kriteerit täyttäviä sijoituskohteita.
4) Aivan erityisesti kyseenalaistan Buffettiin liitetyn käsitteen, ikuinen holdaus. Buffett sattuu olemaan tilanteessa, jossa hänen on käytännössä mahdotonta myydä valtavia sijoituksia. Myynti romahduttaisi kurssin. Piensijoittajalla ei tällaisia ongelmia ole. Juuri sen takia piensijoittajan on mielestäni kaikki syy hyödyntää suhdannevaihteluita, ostaa silloin kuin muut myyvät ja myydä silloin kuin muut ostavat. Tämän lauseen esittänyt John Davison Rockefeller Sr. ei hänkään ollut aivan köyhä poika. Eräillä mittareilla juuri Rockefeller on saatu kaikkien aikojen rikkaimmaksi koskaan eläneeksi henkilöksi.
Buffetista ks. esim.:
http://osakkeet.blogspot.com/2007/03/warren-buffetin-kirje.html Lähde
Lopuksi toteaisin, että jos Coca-Cola on 10 vuodessa laskenut yli 80 $:sta alle 50:een, niin puheet “älä välitä kursseista”, on syytä unohtaa. Keskivertosijoittaja hankkii esim. eläkkeen täydennystä, ei mainintaa taloushistoriassa. 10 v. laskenut kurssi tarkoittaa alentuneita varallisuusarvoja, eikä mitään muuta.
Suhdannevaihtelujen hyödyntäminen
http://www.porssisaatio.fi/default.aspx?path=4;162;207&id=776

Kyseisessä linkissä on käyrä OMXHelsinki (aikaisempi HEX-yleisindeksi). Ko. käppyrässä on käytetty logaritmiasteikkoa.
Entä yksittäiset osakkeet. Aiemmilta vuosikymmeniltä muistelen KOP:n osakkeen maksaneen 60-70 markkaa. Fuusioituminen silloiseen Meritaan tapahtui murto-osalla tästä kurssista. SKOP:n kurssi putosi n. 30 markasta nollaan.
IT-kuplan puhjetessa Soneran kurssi putosi 100 eurosta muutamaan euroon. Nokian huippukurssista meni kolme neljännestä ja Elisalla kaksi kolmannesta. Nämä kaikki ovat olleet yleisesti omistettuja suurehkojen firmojen ns. kansanosakkeita, pankkiosakkeita pidettiin aikoinaan talletukseen verrattavina täysin turvallisina sijoituksina.
Kieltämättä harva on Soneraa ostanut 100 eurolla ja nekin ostajat lienevät olleet pääasiassa ulkomaalaisia. Toisaalta jokainen suhdannekäänteen yli holdannut olisi voinut ne myydä korkealla kurssilla. Sen takia suhdannekäänteen yli nukkumisessa ei ole vähäisintäkään järkeä. Kukaan ei tietenkään voi käytännössä ostaa ja myydä optimaaliseen aikaan, mutta kauppojen ajallisella hajauttamisellakin päästään erinomaisiin tuloksiin. Aletaan vähentää nousun kestettyä vuosia ja aletaan ostaa kurssien laskettua roimasti.
Tähän asti olen kriisin eli ostoajankohdan tunnuksissa viitannut Saarion kirjan monisanaiseen kuvaukseen (2001 painoksessa s. 154 - 161.) Tuoreemman ilmaisun kehitti nimim. Skepsis AP:n analyysiosastolla 20.3.:
- pörssi laskenut 50%- työttömyys korkealla- valtiontalous kuralla- TV toitottaa vain huonoja uutisia- kaikki "asiantuntijat" pessimistisiä- AP Areenalla kuolemanhiljaista- osakesijoittaminen tuntuu tyhmältä, jopa pelottavalta
Tällöin on siis ihannehetki ostaa.
On erittäin hyödytöntä kertoa menneitä esimerkkejä, mutta toki olen AP-areenalla 2000-luvun alkupuolella (kauan ennen pohjaa) esitellyt salkkuani, jonka silloiset ostot ovat olleet suuruusjärjestyksessä Kesko, OKO, Finnair, Stockmann, Orion ja UPM viimeisenä. Salkkua olen roimasti keventänyt pitkälti toista vuotta eli siis myös liian aikaisin. Parempi liian aikaisin kuin liian myöhään, ja esim. 3 ensimmäisen osakkeen kurssi on kuitenkin ~5 vuodessa moninkertaistunut.
Firmat on valittu paljolti Buffetin periaatteella: sijoittajan pitää ymmärtää yhtiön toimintaa. Minä en esim. Soneran toimintaa ymmärtänyt. Jälkeenpäin ilmeni, että ei ymmärtänyt yrityksen johtokaan osatessaan miljardeilla Saksasta oikeuden rakentaa UMTS-verkko ilman. että tarvittavaa tekniikkaa saatiin ajoissa edes toimimaan saati kannattamaan. Omana aikanaan Soneran toimintaa toki arvosteli prof. Kari.
Epilogi
Blogini nimi “Kovia arvoja” syntyi lähinnä siitä ajatuksesta, että turvataksemme yhteiskunnan olennaisimman rauhan ajan tehtävän, terveydenhuollon, meidän on oltava kovia joillakin vähemmän elintärkeillä yhteiskunnan alueilla.
Oikeastaan vasta tehdessäni tätä kirjoitussarjaa tajusin tarpeen korostaa sitä, miten kova ala sijoittaminen on.
Suurimmat suhteelliset turpiin ottamiseni minä koin alaikäisenä. Apuun tarvittiin edesmennyttä isääni 5.000 markan tuella. Summa ei -70-luvun puolivälissä ollut ainakaan minulle, silloiselle koulupojalle, vähäinen. Toisaalta se ei johtavassa asemassa olleelle virkamiesisälleni ollut minkäänlainen katastrofi, ei varsinkaan kun isäni “sijoitti” lähinnä pankkitilille.
Olen melko läheltä, mutta täysin ulkopuolisena, seurannut myöhempiä katastrofeja, joissa on mennyt ns. kaikki, esim. omakotitaloja. Asialla eivät todellakaan olleet mitkään tuulipukuiset “bullerot”, vaan pari taloushallinnon tutkintoa suorittaneet suuryrityksen johtajat, toimitusjohtajasta seuraavassa portaassa. Sen enempää täsmentämättä voin sanoa, että suurin asiantuntemushan olisi pitänyt olla pankeissa, joista SKOP ja STS menivät faktisesti konkkaan ja KOP ja Leonia pakkonaitettiin. Jos todetaan, että ~ puolet pankeista epäonnistuivat katastrofaalisesti, päästään siihen, ettei sijoittaminen ole ihan riskitöntä puuhaa, ei varsinkaan jos välttämättä pitää ostaa all time high -tilanteessa .
Jos minä hahmottaisin sijoittajan esikuvan, niin se olisi käärme, siis käärme. Kuopassaan liikkumatta lymyämä käärme, joka odottaa silmiään räpäyttämättä pullean saaliin tulemista taatusti riittävän lähelle ennen ratkaisevaa iskua - siinä on oikea sijoittajan esikuva. Meillä käär… tarkoitin sijoittajapiireissä on tapana nielaista osterimme ym. saalimme pureskelematta.