Pörssikursit katon harjalla

Arvioin osakkeita vertaamalla osakekohtaista tulosta osakekohtaiseen varallisuuteen. Samansuuntaisiin tuloksiin päästään kaavoilla:
PE x P/BV
P/BV x ROE%
EPS x BV : P.
Ettei asia jäisi epäselväksi: edustan paljon staattisempaa näkemystä kuin analyytikkojen kantajoukko, joka voi arvioida osakkeen hintaa esim. kahdeksalla parametrilla, joista seitsemän liittyy tavalla tai toisella osakkeen tulokseen ja vain yksi parametri P/BV liittyy omaisuuteen. P/BV-lukuun on mielestäni syytä kiinnittää aina runsaasti huomiota ja sillä on oltava suurempi paino. Osake on osuus paitsi yrityksen tuloista, myös sen omaisuudesta. Ongelmana on lisäksi se, että tulopuolen muodostaessa esim. 85 % osakkeen tavoitehinnasta analyysissa, analyysi on kovin arka virheille. Muutokset ennustetuissa tulevaisuuden kassavirroissa, tuloksissa ja tuloksen muutoksissa heittävät helposti häränpyllyä.
On hyvä muistaa, miten Mauno Koivisto on ironisoinut BKT:n kasvuennusteita 1980- 1990-lukujen suhdannetaitteessa. Eroja oli vain desimaalin oikealla puolella kokonaisluvun ollessa kaikilla ennustuslaitoksilla sama. Valitettavasti myös kokonaisluku oli väärä samoin kuin kokonaisluvun edessä oleva etumerkki. BKT ei noussut vaan laski. Tehdäkseni asian vieläkin selvemmäksi: olen esim. Jussi Hyödyn kirjasta ”Osakekeissien pauloissa 2006” monessa asiassa aivan eri mieltä kirjailijan kanssa. Blogini ensimmäisessä kirjoituksessa lupasin tarjota sijoittamisesta persoonallisia mielipiteitä ja aion lupaukseni pitää.
Eräs osakkeen arvoon huomattavasti vaikuttava ja analyyseista unohdettu tekijä on yhtiön omistajarakenne. Puuttuva strateginen omistaja lisää mielenkiintoa. Monet suomalaiset osakkeet ovat varsin hintavia, kuten myöhemmin esitän. Kallis osake pienillä markkinoilla Euroopan reunalla ei ole ulkomaiselle omistajalle mikään ensisijainen holdauskohde. Siten runsas ulkomaalaisomistus lisää osakkeen volatiliteettia.
Konepajayritykset (esim. Kone ja Konecranes) ovat PE:llä ja P/BV:llä mitaten kalliita (molemmilla P/BV = 6, vaikka ovat katteetkin suuria. ROE:n ennustetaan molemmilla yrityksillä olevan 2007 noin 40 %). Toisin on perusmetalliyrityksillä Outokummulla ja Rautaruukilla (PE 10 tienoissa ja P/BV noin 2. ROE 2007 ennustetaan olevan noin 20 %). Syklisen alan suhdannekäänteestä puhutaan, mutta toisaalta uskon Kiinan tarvitsevan perusmetalliteollisuuden tuotteita jatkossakin. Käännettä on sillä tavalla vaikea arvioida, että raaka-aineen kysyntäbuumi on ilmennyt epäterveenä spekulointina varastoja kasvattamalla. Mikäli kysyntä heikkenee, täydet varastot voivat arvaamattomasti romahduttaa hintoja. Ongelma on suurempi hiilipitoista terästä tuottavalla Rautaruukilla kuin ruostumatonta terästä tuottavalla Outokummulla. Konepajayritysten paljon hintavammat tuotteet kärsivät taantumasta nopeammin ja lujemmin kuin perusmetalliteollisuus.
Kaupan alan yritysten Stockmannin ja Keskon PE-luvut ovat luokkaa 26 -20. Vaikka Stockmannin ROE on 16 %, ovat PE-luvut liian korkeat ottaen huomioon, että kysymys on niinkin kypsästä toimialasta kuin kaupasta.
Suomalaisella lääkeyrityksellä Orionilla on olemattomasti kehitteillä olevia lääkkeitä tai edes molekyylejä. Jo kolmasti Orionin kurssi on kohonnut 20 euroon. Kun yritys on informoinut lääkekehittelynsä vaikeuksista, kurssi on pudonnut 20 %. Tälläkin hetkellä Orionin ja Oriolan yhteenlaskettu kurssi lähentelee epäilyttävästi 20 euroa.
YLEISTÄ TAUSTAA
Erään sijoitusalalla vallitsevan periaatteen mukaan kurssit nousevat vuosittain nimenomaan syksystä kevääseen. Tätä on ilmaistu niinkin kummallisella amerikkalais-eurooppalaisilla sanoilla kuin halloweenista vappuun. On kuitenkin syytä muistaa, että sijoittaminen ei ole luonnontiedettä. Tapahtumat esim. poliittisella sektorilla voivat mullistaa tilanteen. Toisaalta em. periaate on ollut jo niin kauan yleisessä tiedossa, että sijoittajat voivat reagoida siihen. Mikään muu kuin sijoittajan käyttäytyminen ei tällaisia säännönmukaisuuksia luo, joten mallin muuttuminen on vain yhden napinpainalluksen päässä edellyttäen, että sitä nappia painaa tarpeeksi moni sijoittaja.
Nykyiseen markkinatilanteeseen sopii mielestäni paljon paremmin sijoittajakonkari Seppo Saarion “pörssiraamatussaan” kuvaama tilanne. Tiivistäen: juuri silloin kun kurssit näyttävät nousevan loputtomiin, ne kääntyvät laskuun.
Pankeilla, esim. Mandatumilla ja Handelsbankenilla, on tapana arvioida maailman taloudellista tilannetta 3 maantieteellisen alueen, USA:n, Euroopan ja Aasian perusteella. Moneen kertaan ja monessa paikassa toistettu näkemys on, että ongelmat ovat suurimmat USA:ssa. Itse en usko alkuunkaan siihen, että sijoittajan kannalta on isompaa relevanssia sillä, että Euroopassa koettaisiin kansantaloudellisten fundamenttien olevan kunnossa. Suomi on riippuvainen viennistä. Ei ole pörssikatsausta, joka ei aloittaisi siitä, mitä USA:han ja Aasiaan kuuluu, minkä takia en usko pörssikurssien eriytyvän maantieteellisesti myöskään pidemmällä aikajänteellä.
Maantieteellisiin katsauksiin on ollut tapana liittää myös arvio, että poliittinen stabiilius on pienin Aasiassa. Tämäkin on sijoittajan kannalta vain osatotuus. Demokraattisen puolueen vahvistuva asema USA:ssa tulee vaikuttamaan negatiivisesti USA:n pörssikursseihin.
Entä Eurooppa? Venäjän ja sen reunavaltioitten tilanne on tunnetusti epävakaa. Vähintäänkin epäselviä ovat myös EU:n näkymät. Toisaalta Olli Rehn näyttää olevan valmis laajentamaan EU:ta suunnilleen Mongoliaan asti… Kukaan ei pahemmin halua muistaa sitä, että EU:n perustuslaki on hyväksymättä keskeisissä maissa ja mitään selvää suunnitelmaa ei ole perustuslain säätämisen jatkosta. Pysähtyneessä tilassa on myöskin euro. Ei ole mitään aikataulua sen käyttöön ottamisesta koko EU:n alueella. Itse uskon, että Englannissa maksetaan punnilla vielä vuoden 2020 jälkeenkin.
On sanottu kansantalouksien olevan ylilikvidissä tilassa. Tämä on näköharhaa. Jo viime keväänä koettu pörssikurssien notkahdus vaikutti merkittävästi esim. osakkeisiin sijoittaviin vakuutusyhtiöihin. USA:ssa ja Japanissa kotitalouksien taloudellinen asema on paljon riippuvaisempi pörssistä kuin esim. Suomessa. Varallisuusarvojen lasku vaikuttaisi siis merkittävästi sekä yrityksiin että kotitalouksiin.

Yhtä aikaa kanssani aloitti blogi nimeltään “Sijoitustaivaan harmaat pilvet”. Koska olin kollegani kanssa samaa mieltä, en ensimmäiseksi halunnut aloittaa katsauksesta markkinatilanteeseen, niin tärkeä aihe kuin se onkin. Viimeisen kolmen vuoden aikana Helsingin keskeisin indeksi on noin kaksinkertaistunut. http://www.kauppalehti.fi/4/i/porssi/hex/indeksi.jsp?indid=OMXHPI&days=1825
New Yorkin seuratuin DJIA on noussut samaan aikaan maltillisemmin, mutta yleissuunta on ollut sama “koillinen“. http://finance.google.com/finance?cid=983582 Artikkelissani rahoitusmarkkinoista luettelin joukon taloudellisia uhkakuvia. En ala niitä toistamaan, mutta poliittiselta puolelta voin lisätä sen, että sekä Iranin ja Pohjois-Korean tilanne ovat ratkaisemattomia ongelmia USA:lle.
Laskun laukaisee kovin monet erilaiset asiat. 1987 syy saatiin USA:n kauppatasevajeesta; 2001 syynä oli neljä kohtalokasta lentokonekaappausta. Kun kurssit ovat nousseet tarpeeksi ylös, ne saavuttavat epärealistisen tason, josta lasku alkaa milloin minkäkin syyn varjolla.
En suhtaudu syitten luetteloon kovinkaan vakavasti. Kuten moni muu, minäkin saan taloudellisen informaation netistä. Paperilehdet jäävät lukematta, mutta jollain matkalla ne tulee selattua läpi ennen poisheittämistä. Huomasin vanhojen lehtien lukemisen yllättävän sivistäväksi.
Alkusyksyn Taloussanomat suhtautuivat pörssikurssien nousuun skeptisesti. Takana oli kevään lasku ja tulevaisuus näytti epävarmalta. Mitä enemmän kurssit ovat nousseet pitkän syksyn aikana, sitä selvemmin on ilmoitettu kurssinousun jatkuvan. On aika erikoista, että kahvipaketin maksaessa yhden euron hinta tuntuu epäilyttävältä, mutta kolmessa eurossa sitä kannattaa ostaa, koska hinta tulee jatkossakin nousemaan! Kahvipaketit ovat tasalaatuisia, mutta PE on epästabiili mittari. E putoaa äkkiä ja sitten putoaa P. Lopuksi euforia vaihtuu pessimismiksi. Suhdeluku 20 alkaa tuntua suurelta.
Jatkuvasti virtaavaan informaatiotulvaan reagoivat markkinat muistuttavat sähköjäniksen perässä juoksevia koiria. Lisäksi on hyvä muistaa, että piensijoittaja ei koskaan pärjää pankkien vinttikoirille.
Mielestäni tällaista kilpailua ei kannata edes yrittää. Menestyäkseen sijoittajalla on oltava näkemystä, visiota yli ja ohi markkinoilla olevan informaation. Kun kurssit ovat nousseet vuosikausia, käänne on varmasti lähellä. Mitä enemmän kurssit ovat nousseet, sitä roimempi tulee laskusta.
On ymmärrettävä, että analyytikot tai taloustoimittajat eivät voi sanoa, että “musta tuntuu nyt siltä, että…” Perusteluita haetaan faktoista. Ikävä vain, että USA määrää edelleenkin markkinoiden suunnan. USA:ssa ratkaisevia ovat kotimarkkinat. Niitten suunta ratkaistaan esim. tänään Wal-Martin kassajonossa, joten siinä sitä informaation pitkäjänteisyyttä! Vain sijoittajalla on oikeus luottaa näkemykseensä yli päivän sykkeen. Sitä oikeutta on myös syytä käyttää!