Hesarin päätoimittaja erehtyy

HS:n päätoimittaja Reetta Meriläinen ja lehden senioritoimittaja Unto Hämäläinen ovat molemmat kritisoineet internetiä, keskustelupalstoja ja myös blogeja. Kritiikin tausta on kovin läpinäkyvä, mutta ollakseen lähtöisin valtamediasta sen motiivit ovat varsin matalamieliset.
Kaikkein kummallisinta on kuitenkin se, että Suomen ehdottomasti suurimman lehden päätoimittaja ei tunne alan peruskäsitteitä. Julkisen sanan neuvoston (JSN) toiminta perustuu perussopimukseen, jonka tiedotusvälineet ovat allekirjoittaneet. Juuri JSN:stä HS puhuu blogien yhteydessä.
On kohtalaisen halpahintaista vinoilua valittaa, että blogin kirjoittajat eivät kuulu kyseiseen sopimukseen. Vastatakseni vinoiluun samalla mitalla: kyllä minä periaatteessa voin sellaisen sopimuksen allekirjoittaa, ja istua sitten Meriläisen & kumppaneitten kanssa JSN:ssä nylkemässä kirppuja, joita luulen löytäväni erityisesti Hesarin turkista.
Sinällään huoli internetissä ja sen keskustelupalstoilla julkaistavan materiaalin sisällöstä on aiheellista. Epäilen, että bloginpitäjät eivät kuitenkaan ole suurin ongelmien lähde. Netin osaltakin Meriläinen & Hämäläinen ovat kuitenkin pahasti hakoteillä.
JSN:n perussopimuksen merkitys on nimittäin vähäisempi kuin Meriläinen & Hämäläinen luulevat. Oletetaan, että joku suuri Helsingissä ilmestyvä nuorsuomalainen sanomalehti loukkaa kunniaani oikean nimeni mainiten. Tällöin on olemassa kaksi tietä. Joko voin suoraan marssia lähimmälle poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta, joka määritellään rikoslaissa. Poliisi tutkii rikosilmoitukseni tai tutkintapyyntöni, minkä jälkeen asia menee syyteharkintaan. Jos syyte nostetaan, meikäläinen voi siinä yhteydessä esittää kaikki haluamansa vahingonkorvausvaatimukset. Tällainen ratkaisu ei edellytä minulta mitään muuta kuin poliisilaitokselle menoa, syytteeseen yhtymistä ja vahingonkorvausvaatimusta. En tarvitse juristia. Tämä tie on olemassa periaatteessa myös kaikessa nettiin liittyvässä aineistossa.
Toinen tie on oikeastaan tarpeettoman monimutkainen. Voin viedä asian JSN:ään, saada sieltä itselleni myönteisen päätöksen ja kääntyä vasta sitten oikeuslaitoksen puoleen. Vahingonkorvauksia en kuitenkaan saa muualta kuin oikeuslaitoksesta. Siten JSN on oikeastaan turha välivaihe.
Jo tämä esimerkki osoittaa sen, että HS:n asenteet ovat jämähtäneet samoille vuosikymmenille kuin eräitten sen päätoimittajien syntymäajat. Joskus 1950-luvulla suuri osa lehden lukijoista oli ainakin toimittajien mielestä täysiä tolloja; toimittajat olivat silloin enimmäkseen juoppoja miehiä. Nykyään esim. 30-vuotiaista lukijoista noin kolmasosalla taitaa olla yo-tutkinnon jälkeistä koulutusta. Sen vuoksi lukijoillakin voi olla sanottavaa ja heitä sopisi kuunnella.