Valtionyhtiöistä

Julkisesti noteerattuina on joukko yrityksiä, joissa valtio omistaa osake-enemmistön. Alunperinhän valtio on ollut ainoa omistaja. Poikkeuksena oli Enso-Gutzeit, joka oli lähtökohtaisesti vain valtioenemmistöinen. Myös Finnairilla on pitkät perinteet julkisesti noteerattuna yrityksenä. Alun perin yhtiö tosin oli meklarilistalla.
Laajemmin valtionyhtiöitä alettiin noteerata listautumisantien jälkeen 1980-luvun lopulta alkaen. Tähän ryhmään kuuluvat Valmet, Sonera ja Fortum. Finnairia lukuun ottamatta kaikki em. yritykset ovat pörssinoteerattuina kokeneet suuria toimialajärjestelyjä, joissa niitten nimetkin ovat muuttuneet.
Valtionyhtiöitten rooli on joutunut uuteen tarkasteluun vuodesta 2006 alkaen. Fortum on onnistunut tuottamaan maksimaalisen määrän negatiivista imagoa itselleen paljon julkisuutta saaneilla optiojärjestelyillään ja sähkön hinnankorotuksilla. Tässä yhteydessä Mauri Pekkarinen KTM:stä meni niinkin pitkälle, että ehdotti uuden valtio-omisteisen sähköyhtiön perustamista. Ettei vain kevään vaaleillakin olisi vaikutusta asiaan.
Uusi käänne valtioenemmistöisten yhtiöitten asemassa oli puolustusvoimien ehdotus siitä, että Finnair hankkisi käyttöönsä koneita, jotka sopisivat sekä strategisiin joukkojen kuljetuksiin että ilmatankkaukseen. http://www.defmin.fi/index.phtml?s=351 Ehdotus on erikoinen monessakin mielessä. Huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että puolustusministeriö ei ole se instanssi, joka päättää valtion omistajapolitiikasta valtioenemmistöisissä yhtiöissä.
Ennen valtioyhtiöiden listautumista olisi ollut hyvä miettiä valtionyhtiön erityispiirteitä, ei vasta listautumisen jälkeen. Kytkentä lehtoyhtiön ja ilmavoimien välillä on sinänsä tavallinen.
Esim. USA:n ilmavoimien kuljetuslennostolla on laaja sopimusten verkko lentoyhtiöiden kanssa. Tällaiset sopimukset ovat paremmin markkinatalouteen sopivia, kun lentoyhtiöitä on runsaasti.
http://www.amc.af.mil/library/factsheets/factsheet.asp?id=234
Itse asiassa jopa Finnairin ensimmäiset DC-kympit kuuluivat USA:n strategiseen lentokuljetusreserviin.
Samanlaisia järjestelyjä on hyvin monilla muillakin mailla omien maittensa lentoyhtiöiden kanssa. Mikäli EU pyrkii luomaan kyvyn sotilaallisiin interventioihin Euroopan ulkopuolelle, oletan trendin voimistuvan Euroopassa.